En ole kasvissyöjä. Syön kuitenkin kasveja. Syön myös luomulihaa silloin tällöin. Ja kalaakin joskus, tilanteesta riippuen. Syön kuitenkin pääsääntöisesti vain kasvisruokaa. Sanoisin että 95% ruoka-annoksistani ovat kasvisruokia. Ehkä enemmänkin. Eli en ole ehdoton. En siis ole kasvissyöjä. Pelkästään.
Luin Helsingin Sanomista päiväkotien ruokavalioista. Erityisruokavalioiden määrä on kasvanut. On kasvissyöjiä, allergikoita ja erilaisia uskonnollisia taustoja. Nykyään kuitenkin yleensä riittää että vanhemmat ilmoittavat lastensa ruokavalion, mutta poikkeuksia kuitenkin on. Eräässä tapauksessa nainen oli joutunut vetoamaan uskontoon (Buddhismiin, vaikka ei oikeasti ollut buddhalainen) saadakseen lapselleen kasvisruokavalion. Onneksi tällaiset tapaukset ovat yhä harvinaisempia.
En pidä eläinten massakasvattamisesta enkä halua olla mukana tukemassa epäeettistä ruokateollisuutta. En myöskään halua tuottaa turhia hiilidioksiidipäästöjä tietäen maapallon lämpenemisen tilanteen. Arvostan myös omaa elämääni ja haluan mahdollisuuksien mukaan syödä puhdasta, hyvää ja terveellistä ruokaa.
Mutta miksi kasvisyöjällä täytyisi olla syy valintaansa? Eihän lihansyöjältäkään kysytä syytä. (vaikka ehkä pitäisi) Valaistuneelle ja välittävälle ihmiselle kasvisruokavaliota on liharuokavalita helpompaa perustella. Jokainen tehköön tietenkin omat valintansa mutta eikö olisi korkea aika lopettaa ainainen kasvissyönnin syiden kysyminen ja kasvissyöjäksi leimaamisen (kyllä, sanaan liitetään paljon turhia ennakkoluuloja). Onko ihmisiä pakko lokeroida? tai eläimiä...
No comments:
Post a Comment