Kolme viikkoa neljä päivää

No niin, eihän se vaikeata ollut. Nyt on jo reilu kolme savutonta viikkoa takana, eli testi on ohi. Täytyy sanoa että olen hieman pettynyt. Odotin dramaattisia käänteitä ja hikisiä öitä, mutta turhaan. Nikotiini on nyt lääketieteellisesti poistunut kehostani. Enää on kyse tottumuksista ja huonoista tavoista. Ei nikotiiniriippuvuudesta.

Mitä sitten? Pitäisikö aloittaa taas nyt kun tietää että osaa lopettaa? Vai olenko polttanut elämäni viimeisen tupakan? Uskon että vastaus on hetkessä. En voi tänään päättää mitä huomenna tulee tapahtumaan. Voin vain päättää mitä teen nyt. Jokainen valinta on oltava aktiivinen ja vapaaehtoinen. Muuten en olisi vapaa. Minun vapauteeni kuuluu että voin joka hetki päättä, poltanko vai en. Tänään en polta.

Entä juominen? Luin krapulassa artikkelin alkoholin haittavaikutuksista. Kuulemma juominen ei ole hyväksi aivoille. Joka kerta kun juo itsensä känniin, tai jos on suurkuluttaja (24 annosta viikossa) kuten minä, aivosolujen uusiutuminen hidastuu. Muisti, oppimiskyky ja tasapainoaisti heikkenee. Tavallaan siinä vanhenee nopeammin. Eli elämä lyhenee. Ja sehän on ikävää, joten olkoon tämä seuraava aiheeni - alkoholinkulutus. Hyvä puoli on se, että aivojen toiminta paranee jo muutaman alkoholittoman viikon jälkeen. Aivosoluja alkaa taas muodostumaan ja muisti sekä oppimiskyky paranee.

Vedin kunnon lärvit viime lauantaina. Siitä on nyt neljä päivää. Eilen join oluen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tänään olen ollut raitis. Pientä päänsärkyä on kuitenkin vaikka olen nukkunut hyvin. auttaisikohan pieni yömyssy? Taidan jättää väliin tänään.

Kaksi viikkoa

Hopsista, en ole ihan joka päivä onnistunut kirjoittamaan tupakkatuskistani, mutta tässä tulee nyt yhteenveto. No smoking. En ole itse asiassa miettinyt koko asiaa sen kummemmin, eikä siis ole ollut tuskia mistä kirjoittaa. Pieni houkutus oli kuitenkin viikonloppuna kun oltiin poikien kanssa viettämässä iltaa, saunomassa ja kylpemässä paljussa. Kalja oli myös mukana, kuten yleensä näinä heikkoina hetkinä. Pidin kuitenkin kiinni tiukasta linjastani. Totesin myös että tällainen kolmen viikon testijakso on hyvä syy olla polttamatta. Se ei tunnu niin isolta uhraukselta tai mahdottomalta lupaukselta, kuin että jos lopettaisi kokonaan, lopullesesti, finito, forever.

Uskon että tämä pätee myös muilla elämänalueilla. Uskon että vapaus on tärkeä osa onnellista elämää. Vapaus taas on sitä että päättää aktiivisesti joka päivä ja joka hetki, mitä tekee. On niin helppoa leikkiä uhria ja alkaa sääliä itseään. Ikään kuin ei pystyisi vaikuttaa asioihin. Silloin ei ota vastuuta omasta elämästään. Päätän nyt että jatkan tupakkalakkoa, mutta vapaana ihmisenä minulla on tietenkin mahdollisuus muuttaa tätä päätöstä koska tahansa, jos haluaisin.

Day 2,3 and 4

Toistaiseksi kaikki on sujunut mainiosti. En ole polttanut. Kaksi kertaa houkutus on kuitenkin ollut läsnä. Ensin, kolmantena päivänä, taidetunnin tauolla, kun aurinko paistoi, savuke olisi jotenkin tehnyt tauosta täydellisen. Toinen kerta, myöhemmin samana iltana baarissa. Oluella on jännä tapa houkutella polttamaan. Mutta pidin pintani. Olen nukkunt hyvin eikä muutenkaan ole ollut vieroitusoireista tietoakaan.

Day 1

Ensimmäinen päivä ei ole vaikea. Kun herää sunnuntaina suu kuivana ei todellakaan tee mieli tupakkaa, ainakaan vähään aikaan. Viikonlopun aski on kulunut tasaisesti perjantaioluen ja lauantaisaunan yhteydessä. Niinkuin nautinnon täydentämiseksi.

En ole koskaan ollut oikea tupakoitsija mutta viime aikoina siitä on kuitenkin tullut jatkuva huono tapa. Olen lopettanut monta kertaa aikaisemmin ja silloin olen todennut että kolmen viikon jälkeen helpottaa. Ajattelin nyt tällä kertaa dokumentoida fiiliksiä päivä päivältä ja seurata taisteluni nikotiinia vastaan.

Huomasin nimittäin torstaina olleeni todella ärsyyntynyt ilman mitään syytä. Kotiin tullessani otin oluen ja sytytin tupakan ja heti helpotti. Se oli siis nikotiininpuute joka kaipasi lisä myrkkyä.

Tänään meni siis hyvin ja olin kokonaan ilman. Pari kertaa kävi mielessä mutta torjuin helposti hyökkäykset. En ole myöskään ollut ärsyyntynyt, päinvastoin aika rauhallinen ja hyvällä tuulella.

Huomenna on uusi päivä!

Tahallisia mokia

Josus pyöräilen päin punaisia. Jos on kiire eikä tule autoja. Joskus unohdan myös metrolipun. Tiedän että se on väärin mutta ajattelen että se ei haittaa niin paljon. Olen myös joskus livistänyt hieman veroasioissa. Siis ihan pikkujuttuja vain. Koen kuitenkin olevani kunnon kansalainen joka hoitaa osuutensa. Kannan kyllä korteni kekoon.

Uskon että kaikilla ihmisillä on vallitsevien lakien ohella omia moraalisääntöjä. Kyllä kaikki tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Sen tuntee. Silti teemme jatkuvasti vääriä asioita, tiedostaen.

Tiedämme että maapallo on kriisitilassa. Ihmisiä on jo 7 miljardia ja näyttää siltä että luku nousee aika nopeasti yli kymmeneen miljardiin. Jos hyvin menee niin käyrä tasaantuu jossain kymmenen ja viidentoista mijlardin väliin.

Ruoka ei tätä menoa riitä kaikille. Varsinkaan jos jatkamme lihansyöntiä tätä tahtia. Maapallon viljelypinta-ala on rajallinen. Lisätäksemme sitä tapahtuu se sademetsien kustannuksella. Tiedämme mitä se merkitsee kasvihuoneilmiölle ja elämän monimuotoisuudelle tällä planeetalla.

Tämä kaikki on faktaa. Pelastaaksemme planeettamme ja ihmiskunnan nälkiintymiseltä meidän täytyy siis muuttaa ruokavaliomme. Edes hieman. Tämä tuntuu kuitenkin ylitsepääsemättömältä haasteelta.

Jopa yhden lihattoman päivän tuominen kouluruokalistalle kyseenalaistetaan. Kun todellinen tarve olisi pikemminkin päinvastainen, eli että siiryttäisiin yhden lihalliseen päivän viikkoon.

Mutta kun olemme aina....mutta kun liha on niin hyvää... mutta kun emme muuten saa tarpeeksi proteiinia...mutta kun mehän siis ollaan tavallaa petoeläimiä...

BULLSHIT. Olemme ajattelevia ihmisiä joilla on vastuu planeetastamme.

En haluaisi moralisoida, mutta tulipa nyt kuitenki oma kanta ilmi.

herkullisin, terveellisin, ravitsevin ja iloisin vegeterveisin,

Petter

Saunamakkaraa

Tie vihreälle puolelle on mutkikas. Tutut tilanteet ovat yhtäkkiä saaneet uusia ulottuvuuksia kun eteen pompahtaa eettisiä valintoja. Miten tiukan linjan vedän missäkin tilanteessa. Arjessa pärjään hyvin kasvisruoalla, ja kyllä muutenkin. Ja sehän olisi se johdonmukainen linjaus. Joko tai. Lihaa tai ei ollenkaan. Mutta, mutta. En ole koskaan ollut ääripäiden mies. Enemmänkin kultaisen keskitien kulkija. Hetkessä elävä nautiskelija. Suurimpia nauttimishetkiäni ovat lauantaisaunat Kotiharjun saunassa Kalliossa. Siihen kuuluu lempeiden löylyjen lisäksi olut ja silloin tällöin nälän iskiessä - makkarat. Valikoimasta löytyy curry, chili, yö- sekä ryynimakkaraa. Tässä päätin tehdä poikkeuksen vegelinjastani ja hyväksyin heikkouteni. Ainakin tässä vaiheessa. Voi olla että linjani muuttu vielä mutta tuota lauantai-iltapäivän pyhää saunomiskokoknaisuutta en ollut vielä valmis muuttamaan. Käyttäytymiseni yllätti minut itsenikin ja jäin pohtimaan asiaa. Ei muutä tällä erää. Tänään olin taas lihaton.

Lihaa kylässä

Söin lihaa kyläilessäni veljeni luona. Se maistui oikein hyvälle. Ei minulla ollut ongelmia sen kanssa. Olisin tietenkin voinut ilmoittaa etukäteen erikoisruokavaliostani, mutta päätin olla vaivaamatta. Ei tässä niin kiire tämän projektin kanssa ole, kun on syöty lihaa 33 vuotta jo. Perhe ja ystävät saavat pikkuhiljaa tottua tähän. Muuten olen vahvasti ollut vegelinjalla.

Tänään on Sara LaFountainin kantarellirisotto illallismenulla! Mums! Olen tehnyt sitä aikaisemminkin. Siinä kuuluu olla valkoviiniä ja minullahan on rapujuhlista tonkallinen jäljellä.

Rapujuhlat

Olen ollut syömättä lihaa koko viikonlopun. Ei ole edes tehnyt mieli. Vaihtoehtoja on. Taitaa lähinnä olla kyse juurtuneista tottumuksista joita tietenkin voi muuttaa.

1990-luvulla koulussa ei juuri syöty vegeruokaa. Se oli ehdottomasti poikkeus josta täytyi erikseen mainita ja keittiön tädeiltä piti pyytää erikoiskohtelua. Ehkä jopa vanhempien todistuksella. Että oli oikeasti vege. Höyryävien liharuokien vieressä harvoille kasvissyöjille oli ehkä joku pieni kulho jotain vaihtoehtoista ruokaa. Poikkeuksellisille ihmisille.

Nykyisessä koulussani, jossa useimmat luokkatoverini ovat minua kymmenisen vuotta nuorempia, noin puolet ovat kasvissyöjiä. Kyseessä ei siis enää ole mikään marginaali-ilmiö. Maailma on muuttunut. Tällaisessa ympäristössä tuntuu erittäin luontevalta valita kasvisvaihtoehto.

Mutta sitten tullaan tilanteisiin jossa lihansyönti on erittäin keskeinen osa sosialista tapahtumaa, kuten esim. rapujuhlat, jossa koko tilaisuus keskittyy elävinä keitettyjen pienien äyriäisten syömiseen. Miten kasvissyöjä kohtaa tämän tilanteen?

Minulla on kolmet rapujuhlat edessä joihin haluan ehdottomasti mennä. Olen itse järjestämässä kaksia niistä, joten niissä pystyn vaikuttamaan tarjoiluun. Luin netistä vinkkejä vaihtoehtoisista rapujuhliin sopivisa ruuista. Rapujen korvikkeiksi on ehdotettu mm. merileväkaviaaria, latva-artisokkaa ja erilaisia piiraita. Myös munakoiso"silliä", juustoja ja kirsikkatomaatteja ehdotettiin. Tomaatit nostaisivat  punaisella värillään lautasen rapujuhlatunnelmaa.

Rapujuhlissahan syödään yleensä muutakin kuin rapuja joten lisäämällä vaihtoehtoja tarjoilu sen kun paranee - kaikille. Ja jokainen voi itse päättää mitä herkkuja syö. Kun muut ruokalajit nostetaan rapujen rinnalle samaan arvoon, ovat ravut vain yksi herkku muiden joukossa. Silloin niiden syömättä jättäminen ei tarvitsisi olla sen kummempaa kuin lipeäkalan syömättä jättäminen joulupöydässä.

Olemmeko eläimiä vai ihmisiä?

Yksi yleisimpiä lihansyönnin puolestapuhujen perusteluista on se, että ihminen on eläin missä muutkin, ja vielä kaiken lisäksi petoeläin ruokaketjun huipulla. Eli lihansyönti on ihmiselle luonnollista. Näin on varmaan ollut kautta aikojen, mutta onko se hyvä syy jatkaa tätä tapaa. Olemmeko vähemmän ihmisiä jos emme syö lihaa?

Useimmiten meillä on valinnanvaraa, eli emme ole enää riippuvaisia lihasta saadaksemme vatsamme täyteen. Proteiinia ja rasvaa saa muualtakin. Silti syömme koko ajan yhä enemmän lihaa.

Aikaisemmin liha oli kallista ja siksi eräänlainen statussymboli. Jos söi lihaa, se tarkoitti sitä, että meni hyvin. Nykyään liha on verraten edullista, ainakin ostetuimmat, eli jauhelihat, hunajamarinoidut broilerinsukaleet sekä norjalainen lohifilee. Samalla kun hintaa on poljettu alas, laatukin on ollut selvässä alamäessä. Eläimiä geenimanipuloidaan ja syötetään maissilla, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman nopeasti lihaa. Lihoihin lisätään myös vettä, jotta painoa saataisiin lisää.

Massatuotetun lihan syönti ei mielestäni ole luonnollista. On eri asia jos itse kalastaa tai metsästää eläimen kun että käy Alepasta ostamassa suikaloidun broilerin muovipakkauksessa. Tietämättömyys eläimen alkuperästä ja elinoloista etäännyttää ja kunnioitus eläintä kohtaan häviää.

Oma linjani on tässä muotoiltumassa, mutta selvää on ainakin että ruokatottumukseni tulevat muuttumaan. Ostin hiljattain isomman erän Bosgårdin Charolais (kuvassa Charolais lehmiä) luomunaudanlihaa josta pakastin eilen tyhjiöpakatut fileet ja paistit. Niitä tulee nimittäin säilyttää jääkaapissa 15-20 vuorokautta kun ne saapuu tuoreina teurastjalta.

Paistoin eilen palapaistin porkkanoiden ja sipulien kera padassa ja tein liemestä maukkaan kermakastikkeen. Tarjoilin riisin ja salaatin kanssa. Oli erittäin hyvää.

Mietin isoja lihapaisteja ja fileitä leikatessani pienempiin pakastettaviin paloihin, että kyseessä on eläin. Tiesin veritouhuissani mistä lehmä oli tullut ja olin aika varma että se oli elänyt arvokasta lehmänelämää Porvoon vihreillä niityillä. Oikeuttiko tämä kuitenkaan tappamaan? Eihän minun tarvitsisi syödä lihaa. Minulla on vaihtoehtoja joten eläimen henki on minun käsissäni. Pystyn pohtimaan asiaa ja tekemään valintoja koska olen ihminen.

Älä satuta

Kuulin tänään ystävältäni joogafilosofian moraaliopista. Se jäsennelty viiteen osaan joista ensimmäinen on Ahimsa. Tämän mukaan meidän tulisi välttää satuttamasta muita elämänmuotoja kaikissa tilanteissa. Tämä tuntuu luontevalta valinnalta yleisesti elämässä mutta ruokapöytään istuessa saakin miettiä kahteen kertaan tekojaan jos tätä ohjetta haluaa seurata.

Haluan olla kasvissyöjä. Monestakin syystä. Olkoon tämä yksi muiden joukossa. Tunnen että se on oikea suunta. Tässä blogissa ajattelin pohdiskella lihan syöntiin, ja syömättä jättämiseeen liittyviä kokemuksiani.

Söin tänään herkullisen sienikeiton. Tuntui hyvältä. Pakastimessani on 15 kg luomulihaa jota mietin paljon. En ole varma, aionko itse syödä niitä.

Nyt menen piknikille, saa nähdä mitä on tarjolla!