No niin, eihän se vaikeata ollut. Nyt on jo reilu kolme savutonta viikkoa takana, eli testi on ohi. Täytyy sanoa että olen hieman pettynyt. Odotin dramaattisia käänteitä ja hikisiä öitä, mutta turhaan. Nikotiini on nyt lääketieteellisesti poistunut kehostani. Enää on kyse tottumuksista ja huonoista tavoista. Ei nikotiiniriippuvuudesta.
Mitä sitten? Pitäisikö aloittaa taas nyt kun tietää että osaa lopettaa? Vai olenko polttanut elämäni viimeisen tupakan? Uskon että vastaus on hetkessä. En voi tänään päättää mitä huomenna tulee tapahtumaan. Voin vain päättää mitä teen nyt. Jokainen valinta on oltava aktiivinen ja vapaaehtoinen. Muuten en olisi vapaa. Minun vapauteeni kuuluu että voin joka hetki päättä, poltanko vai en. Tänään en polta.
Entä juominen? Luin krapulassa artikkelin alkoholin haittavaikutuksista. Kuulemma juominen ei ole hyväksi aivoille. Joka kerta kun juo itsensä känniin, tai jos on suurkuluttaja (24 annosta viikossa) kuten minä, aivosolujen uusiutuminen hidastuu. Muisti, oppimiskyky ja tasapainoaisti heikkenee. Tavallaan siinä vanhenee nopeammin. Eli elämä lyhenee. Ja sehän on ikävää, joten olkoon tämä seuraava aiheeni - alkoholinkulutus. Hyvä puoli on se, että aivojen toiminta paranee jo muutaman alkoholittoman viikon jälkeen. Aivosoluja alkaa taas muodostumaan ja muisti sekä oppimiskyky paranee.
Vedin kunnon lärvit viime lauantaina. Siitä on nyt neljä päivää. Eilen join oluen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tänään olen ollut raitis. Pientä päänsärkyä on kuitenkin vaikka olen nukkunut hyvin. auttaisikohan pieni yömyssy? Taidan jättää väliin tänään.
