Kaksi viikkoa

Hopsista, en ole ihan joka päivä onnistunut kirjoittamaan tupakkatuskistani, mutta tässä tulee nyt yhteenveto. No smoking. En ole itse asiassa miettinyt koko asiaa sen kummemmin, eikä siis ole ollut tuskia mistä kirjoittaa. Pieni houkutus oli kuitenkin viikonloppuna kun oltiin poikien kanssa viettämässä iltaa, saunomassa ja kylpemässä paljussa. Kalja oli myös mukana, kuten yleensä näinä heikkoina hetkinä. Pidin kuitenkin kiinni tiukasta linjastani. Totesin myös että tällainen kolmen viikon testijakso on hyvä syy olla polttamatta. Se ei tunnu niin isolta uhraukselta tai mahdottomalta lupaukselta, kuin että jos lopettaisi kokonaan, lopullesesti, finito, forever.

Uskon että tämä pätee myös muilla elämänalueilla. Uskon että vapaus on tärkeä osa onnellista elämää. Vapaus taas on sitä että päättää aktiivisesti joka päivä ja joka hetki, mitä tekee. On niin helppoa leikkiä uhria ja alkaa sääliä itseään. Ikään kuin ei pystyisi vaikuttaa asioihin. Silloin ei ota vastuuta omasta elämästään. Päätän nyt että jatkan tupakkalakkoa, mutta vapaana ihmisenä minulla on tietenkin mahdollisuus muuttaa tätä päätöstä koska tahansa, jos haluaisin.

Day 2,3 and 4

Toistaiseksi kaikki on sujunut mainiosti. En ole polttanut. Kaksi kertaa houkutus on kuitenkin ollut läsnä. Ensin, kolmantena päivänä, taidetunnin tauolla, kun aurinko paistoi, savuke olisi jotenkin tehnyt tauosta täydellisen. Toinen kerta, myöhemmin samana iltana baarissa. Oluella on jännä tapa houkutella polttamaan. Mutta pidin pintani. Olen nukkunt hyvin eikä muutenkaan ole ollut vieroitusoireista tietoakaan.

Day 1

Ensimmäinen päivä ei ole vaikea. Kun herää sunnuntaina suu kuivana ei todellakaan tee mieli tupakkaa, ainakaan vähään aikaan. Viikonlopun aski on kulunut tasaisesti perjantaioluen ja lauantaisaunan yhteydessä. Niinkuin nautinnon täydentämiseksi.

En ole koskaan ollut oikea tupakoitsija mutta viime aikoina siitä on kuitenkin tullut jatkuva huono tapa. Olen lopettanut monta kertaa aikaisemmin ja silloin olen todennut että kolmen viikon jälkeen helpottaa. Ajattelin nyt tällä kertaa dokumentoida fiiliksiä päivä päivältä ja seurata taisteluni nikotiinia vastaan.

Huomasin nimittäin torstaina olleeni todella ärsyyntynyt ilman mitään syytä. Kotiin tullessani otin oluen ja sytytin tupakan ja heti helpotti. Se oli siis nikotiininpuute joka kaipasi lisä myrkkyä.

Tänään meni siis hyvin ja olin kokonaan ilman. Pari kertaa kävi mielessä mutta torjuin helposti hyökkäykset. En ole myöskään ollut ärsyyntynyt, päinvastoin aika rauhallinen ja hyvällä tuulella.

Huomenna on uusi päivä!

Tahallisia mokia

Josus pyöräilen päin punaisia. Jos on kiire eikä tule autoja. Joskus unohdan myös metrolipun. Tiedän että se on väärin mutta ajattelen että se ei haittaa niin paljon. Olen myös joskus livistänyt hieman veroasioissa. Siis ihan pikkujuttuja vain. Koen kuitenkin olevani kunnon kansalainen joka hoitaa osuutensa. Kannan kyllä korteni kekoon.

Uskon että kaikilla ihmisillä on vallitsevien lakien ohella omia moraalisääntöjä. Kyllä kaikki tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Sen tuntee. Silti teemme jatkuvasti vääriä asioita, tiedostaen.

Tiedämme että maapallo on kriisitilassa. Ihmisiä on jo 7 miljardia ja näyttää siltä että luku nousee aika nopeasti yli kymmeneen miljardiin. Jos hyvin menee niin käyrä tasaantuu jossain kymmenen ja viidentoista mijlardin väliin.

Ruoka ei tätä menoa riitä kaikille. Varsinkaan jos jatkamme lihansyöntiä tätä tahtia. Maapallon viljelypinta-ala on rajallinen. Lisätäksemme sitä tapahtuu se sademetsien kustannuksella. Tiedämme mitä se merkitsee kasvihuoneilmiölle ja elämän monimuotoisuudelle tällä planeetalla.

Tämä kaikki on faktaa. Pelastaaksemme planeettamme ja ihmiskunnan nälkiintymiseltä meidän täytyy siis muuttaa ruokavaliomme. Edes hieman. Tämä tuntuu kuitenkin ylitsepääsemättömältä haasteelta.

Jopa yhden lihattoman päivän tuominen kouluruokalistalle kyseenalaistetaan. Kun todellinen tarve olisi pikemminkin päinvastainen, eli että siiryttäisiin yhden lihalliseen päivän viikkoon.

Mutta kun olemme aina....mutta kun liha on niin hyvää... mutta kun emme muuten saa tarpeeksi proteiinia...mutta kun mehän siis ollaan tavallaa petoeläimiä...

BULLSHIT. Olemme ajattelevia ihmisiä joilla on vastuu planeetastamme.

En haluaisi moralisoida, mutta tulipa nyt kuitenki oma kanta ilmi.

herkullisin, terveellisin, ravitsevin ja iloisin vegeterveisin,

Petter